perjantai 15. huhtikuuta 2011

koukun viuhtomista, hikeä ja hermojen kiristystä..

..noita kaikkia näiden takkien teossa ilmeni runsaasti. Virkkaaminen on kivaa mutta ehkä mun juttu on enemmänkin ompelu, oon enemmän "kaikki heti, just, nyt valmista" tyyppiä entä sellaista että yhtä työtä tehdään viikko tolkulla.
Joistain blogeista oon nähnyt ihania virkattuja takkeja. Siitä sain kuitenkin päähäni että tahdon koittaa tehdä sellaiset kaksosille. Mietin ensin että eipä siitä taida tulla mitään kun en ole virkannut kun ala-asteella viimeksi ja silloinkin siinä oli aina ongelmia kun olen vasenkätinen eikä opettaja osannut kunnolla neuvoa :D no, päätin kuitenkin kokeilla kun takeista oli mielikuva päässä niin yleensä ne on sitten pakko keinolla millä hyvänsä toteuttaa.
Ensimmäinen ongelma meinas tulla jo vastaan lankoja etsiessä kun en meinannut löytää oikean sävyisiä lankoja. Sitten löytyi, lankana käytin siis Cascade 220, 100% perulaista villaa, ihanaa kutoa ja kauniita sävyjä (takin sävyt on luonnossa hiukan kirkkaammat mitä kuvista näyttää )

Toinen ongelma tuli eteen kun yritin etsiä jostain ymmärrettävää ohjetta edes jonkinlaiseen takkiin. No, sellaista ei löytynyt niin piti alkaa raakasti vaan virkkaamaan ilman ohjetta. Otin mallia sitten 92cm takin kaavoista ja sitä mukaa virkkailin, eli takki on koottu palasista. Muualla on kiinteää silmukkaa mutta huppu on pylväillä tehty ( hupunkin oisin halunnut tehdä kiinteillä silmukoilla mutta aika meinasi loppua kesken ja päätin sit vähän nopeuttaa työn tekoa ja tehdä hupun nopeammalla tyylillä, huppuihin en siis ole tyytyväinen )
Napit on tilattu Hannan kankaasta.
Kuvista ei tuon lapun tekstiä näy mikä tuolla ala reunassa on, mutta siinä lukee "rakkaudella tehty"


Lopputuloksiin olen erittäin tyytyväinen!( vaikka monta pikku virhettä noista kyllä löytyy mutta sallittakoon ne näin ensikertalaiselle :) )





 Tässä sovituskuvassa näyttää hassusti vinolta tuo toisen tytön nappilista. Oikeasti ei ole noin vinossa, jotenkin hassusti vain näyttää kuvassa tuolta ja yks langan pätkäkin näyttää roikkuvan tuolta..

Pipot on mustaa joustofroteeta ja lörppä mallia. Niihin virkkasin kukkaset samasta langasta, ne ei mitkään taidonnäytteet ole mutta menettelee ja jatkaa kivasti takkien tyyliä.





Liian kriittinen olen omaan käden jälkeen, varsinkin kun tuollaisessa virkatussa kaikki pienetkin erheet näkyy niin selvästi, pari hihaa ja yhden etukappaleen jouduinkin tekemään kertaalleen uusiksi kun tuli liian häiritseviä mokia niihin. Ois ollut nämä jo muuten aikoja sitten valmiit..

13 kommenttia:

  1. Vautsi, on hienot. Mä en ikinä jaksais väsätä moisia ja vielä kaksin kappalein, hatunnnosto sinulle siis=)

    VastaaPoista
  2. Tosi kauniin väriset ja näköiset ja pipot sopivat ihanasti kokonaisuuteen. Tytöt kääntää varmasti katseet nuo päällä!

    VastaaPoista
  3. Siis saat olla kyllä ylpeä, kun ensikertalaiseksi noin hienot virkkasit! :) on kyllä mahtavat ja nuo pipot myös :)

    VastaaPoista
  4. Voi miten suloiset neuletakit, kyllä sulla riittää energiaa! (Itse aina välillä aloitan jonkun neuleen, mutta kertaakaan ei ole vielä tullut valmista... kröhöm)

    VastaaPoista
  5. On kyllä hienot ja ahkera oot ollut!!! Ihan pikkusen kateeksi käy... =) sun jaksamiselle!

    VastaaPoista
  6. Tosi ihanat!! Noissa onkin ollu tekemistä :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos ihanat kommenteista taas <3
    kyllähän noissa hommaa oli mutta sen arvoista se kyllä oli! tykkään noista koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Pienimmälle alan tekemään kans samanlaista eri värisenä, mutta sen teen ihan suosiolla niin että on syksyksi :D
    Ja jos vaan on halua ja intoa tarpeeksi niin kyllä sitä tekee ihan mitä vaan vaikka ei ois ennen tehnytkään..

    VastaaPoista
  8. Ihanaakin ihanammat villatakit! Ihanat värit, oikeen pirtsakkaat ja tykkään tälläsistä!

    VastaaPoista